YMPÄRISTÖLIIKE HELSINKI

KUNTAVAALIOHJELMA​ 2021

Pelastetaan Helsingin lähiluonto ja kulttuuriympäristöt!

Helsingin kaupunkirakenne sisältää asukkaille rakasta lähiluontoa, valtakunnallisestikin arvokkaita luontokohteita, sekä hienoja kulttuuriympäristöjä. Rakasta kotikaupunkiamme onkin kehitettävä kestävästi ja ympäristö huomioiden. Tehdään Helsingistä edelläkävijä kaupunkikehityksessä. Kaupunki, jossa luonto ja ekologisuus ovat tärkeä osa kaupungin identiteettiä ja rakennetta. 

Rajattoman kasvun ajatukseen perustuvaa Helsingin kehitystä on muutettava realistisempaan suuntaan, ja suunnittelun tulee perustua ajantasaiseen ja laaja-alaiseen tutkimustietoon. Se edellyttää uudenlaisen ajattelun tuomista kaupungin päätöksentekoon.

Tältä sivulta voit lukea Ympäristöliike Helsingin näkemyksistä kaupungin eri toimialojen kehittämiseksi.

KAUPUNKIYMPÄRISTÖN TOIMIALA

Helsingin on lopetettava rakentaminen lähimetsiin ja puistoihin sekä suojeltava kulttuurihistorialliset rakennukset ja ympäristöt

Uuden yleiskaavan valmistelu on aloitettava välittömästi

Vuoden 2016 yleiskaava on eri puolilla Helsinkiä johtanut moniin epäkohtiin ja ristiriitoihin sekä lähiöissä että kaupungin keskustassa. Tarkoituksellinen rakentamisen ylimitoitus, tulkinnanvaraisten pikselien käyttö kartoissa ja rakennusoikeuksien ilmaiseminen ilman ylärajaa olivat jo alun perin vakavia virheitä. Myöhemmin etätyön mukanaan tuoma, hyvin todennäköisesti pysyvä muutos työelämään on vähentänyt toimistotilan tarvetta, ja se vaikuttaa myös Helsingin väestökehitykseen. Siksi yleiskaavaa on olennaisesti muutettava. Kaupungin kehityksessä on  huomioitava maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämä, pääkaupunkiseudun kuntien yhteisen pääkaupunkiseudun yleiskaava. Uuden yleiskaavan ja seuraavan valtuustokauden strategian on lähdettävä ihmisen ja luonnon tarpeista.

  • Kulttuurihistoriallisia ympäristöjä ei saa tärvellä lisärakentamisella, sillä ne ovat olennainen osa kansallista identiteettiämme.
  • Lähiöiden täydennysrakentaminen on tehtävä varoen jos se on välttämätöntä, sillä samalla tuhoutuu helposti alueen vehreys, viihtyisyys ja historiallinen omaleimaisuus.
  • Käyttökelpoista rakennuskantaa ei tule purkaa suuremman rakennusoikeuden saamiseksi, sillä se on ekologisten periaatteiden vastaista.
  • Merenrantoja ei tule täyttää ja rakentaa, sillä ne ovat olennainen osa Helsingin merellistä ilmapiiriä ja viihtyisyyttä.
  • Rakentaminen tulee kohdistaa alueille, joilla ei ole luontoarvoja (esim. vanhat satama- ja teollisuusalueet), ja tyhjää toimistotilaa tulee muuttaa asunnoiksi.
  • Pula edullisista asunnoista tulee ratkaista rakentamalla ARA-vuokra-asuntoja sekä ns. välimuodon asuntoja kuten asumisoikeusasunnot. Asuntotuotanto on jäänyt AM-ohjelman tavoitteista näiden hallintamuotojen suhteen ja painottunut sääntelemättömien omistus- ja vuokra-asuntojen rakentamiseen.
  • Asukkaiden mielipiteet täytyy aidosti huomioida kaavoituksessa. Kaupungin toimialojen keskinäistä yhteistyötä tulee kehittää.

Ilmastovaikutukset on huomioitava kokonaisvaltaisesti

Hiilineutraali Helsinki 2035 -ohjelma huomioi Helsingin rajojen sisäpuolella syntyneet päästöt ja niistäkin vain osan. Vaadimme että ilmasto- ja ympäristövaikutukset otetaan huomioon nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja kaupungin toimialat läpileikkaavasti.

Rakentaminen on yksi merkittävä päästöjen aiheuttaja. Helsingin rakentamisen ilmastovaikutuksia laskettaessa on otettava huomioon myös Helsingin ulkopuolella tuotettujen rakennusmateriaalien valmistuksesta sekä kuljetuksesta aiheutuvat päästöt. Ilmastovaikutukset tulee huomioida jo kaavoituksessa, eikä hiilinieluina toimiviin metsiin tule kaavoittaa rakentamista.

Kaupungin toiminnassa tulee ottaa käyttöön tosiaikaiset elinkaarimittarit, joiden avulla päästöjä voidaan seurata ja valintoja tekemällä vähentää aina tarvikkeiden alkutuotannosta jätteeksi asti.

Kaupungin tulee omilla toimillaan tarjota asukkaille mahdollisuus ympäristöystävällisiin kulutusvalintoihin. Kaupunki voi esimerkiksi säilyttää ja entisestään lisätä mahdollisuuksia lähiluonnossa liikkumiseen sekä kulttuurin kokemiseen ja tekemiseen.

Helsingillä tulee olla vuoteen 2030 mennessä selkeä ja kaupungin kaikki toimialat läpileikkaava toimenpideohjelma siitä, miten kattava hiilineutraalius saavutetaan vuonna 2035. Ohjelman tulee olla riittävän hyvin resursoitu, ja sen etenemisen seuraaminen tulee olla avointa.

Luonnon monimuotoisuus on turvattava

Helsingin kaupungin tulee toteuttaa omalta osaltaan Suomen tavoitetta luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja kestävän käytön periaatteet ja toimintatavat on integroitava kaikkeen kaupungin toimintaan.

  • Eliölajien ja luontotyyppien häviämistä on ehkäistävä säilyttämällä mahdollisimman laajoja viheralueita ja parantamalla viheralueiden keskinäisiä yhteyksiä.
  • Puistoissa ja pihoilla tulee lisätä luonnontilaisia monimuotoisia kohteita ja luontopohjaisten ratkaisujen käyttöä. Luonnon monimuotoisuutta lisäävät esimerkiksi nurmikoiden korvaaminen niitty- tai ketokasvillisuudella.
  • Metsissä ja metsäisillä alueilla hoidon keskeisin tavoite tulee olla monimuotoisuuden suunnitelmallinen lisääminen Lumo-ohjelman mukaisesti. Vaadimme, että metsien hoidossa otetaan käyttöön tavoitteen mukaiset toimenpiteet.
  • Helsingin tulee näyttää esimerkkiä ja ottaa käyttöön Suomen kansallisen biodiversiteettistrategian päätavoite: toimintaympäristön laaja muutos eli ekologinen siirtymä. Näin Helsinki voi kaupunkiympäristönä tukea luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämistä vuoteen 2030 mennessä.
  • Vesistöjen luontoarvot on turvattava. Pääkaupunkiseudun rantaviivasta suuri osa on rakennettua tai ihmistoiminnan paineen alaista. Ekosysteemien toiminta on heikentynyt ja luonnon monimuotoisuus on uhattuna. Tavoitteeksi on asetettava puhtaat rannikkovedet ja joet sekä monipuolinen rannikko- ja saaristoluonto. Saariston virkistyskäyttöä lisättäessä täytyy turvata luonnon monimuotoisuus.

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMIALA

Koronan vaikutukset ovat olleet käsinkosketeltavia ja ne ovat kohdistuneet voimakkaimmin erityisryhmiin ja kuormittaneet terveydenhuoltoa. Helsingin tulee pystyä ottamaan huomioon poikkeusolosuhteet, ja tulevalla valtuustokaudella on kiinnitettävä erityistä huomiota koronan vaikutusten korjaamiseen.

Helsingin on ylläpidettävä palvelutasoa ja taattava hyvät terveyspalvelut kaikille, tulotasosta riippumatta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava pääosin kunnan järjestämiä. Helsingin tulee olla kaupunki, missä lähipalvelut ovat todellakin lähellä. Perusterveydenhuollon palveluja kuten terveysasemat sekä ennaltaehkäiseviä palveluja kuten neuvolatoiminta tulee ripotella ympäri kaupunkia, jotta ihmisillä on matala kynnys hakea apua. Palvelut on toteutettava laadukkaasti asukkaita kuunnellen.

Terveyspalveluja voidaan kehittää panostamalla ennaltaehkäisyyn. Se on tutkitusti tehokkainta lapsiin ja nuoriin kohdennettuna. Ympäristö- ja luontoarvojen kytkeminen sosiaali- ja terveyspalveluihin on otettava vakavasti. Lähiluonnon merkityksen esille nostaminen sosiaali- terveyspalveluissa on tärkeää ennaltaehkäisevää työtä. Myös kulttuurilla on rooli terveydenhuollossa. Voisiko Helsingissä lääkäri määrätä liikuntaa tai kulttuuria terveyden edistämiseksi? Tämä on käytössä esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Japanissa. 

Turvataan inhimilliset elinolosuhteet kaikille asukkaille vauvasta ikäihmiseen. Hinnan ei tule olla ainoa merkitsevä tekijä palveluita järjestäessä. Vanhusten ja mielenterveyspotilaiden pääsyä sopivaan asumismuotoon tulee tehostaa. Nyt viiveet ovat kuukausia, jopa vuosia.  

Vanhusten kotihoitoa on kehitettävä innovatiivisesti, koska resurssit vähenevät hoitajapulan vuoksi.Yhteisöllisyyden merkitystä on myös nostettava esiin, esim. eri-ikäisten yhteisöasumista. Myös omaishoitajien jaksamista on tuettava kaikin tavoin. 

SOTE-alan työpaikkojen tulee olla inhimillisiä tekijöilleen. Hoitajan ja lääkärin on helpompi tehdä laadukasta ja vaikuttavaa työtä, kun he tuntevat potilaansa ja näiden olosuhteet hyvin. Heidän tulee saada keskittyä työhön, johon heillä on koulutus. Terveysasemille ja neuvoloihin tulee palkata riittävästi myös ns. avustavaa henkilökuntaa (sihteerit, välinehuoltajat, siivoojat jne), jotta toiminta saadaan tehokkaaksi ja kannattavaksi. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon tulee voida toimia moniammatillisesti esim. varhaiskasvatuksen, opettajien ja lastensuojelun kanssa, jotta apua tarvitsevat perheet saadaan ajoissa avun piiriin. Resursseja neuvolatoimintaan, lastensuojeluun ja varhaiskasvatukseen sekä kouluihin tarvitaan lisää. 

Sosiaali- ja terveysalojen palkkatasoa on nostettava, jotta kyseisille aloille saadaan lisää pätevää työvoimaa. Palkan tulee olla linjassa työn vastuullisuuden kanssa. Työntekijöitä on myös rekrytoitava ulkomailta, ja maahanmuuttajia on pyrittävä kouluttamaan hoitajiksi. Pidetään huolta, että hoitoalan työntekijöitä on riittävästi, jolloin työtä voi tehdä eettisesti kestävällä tavalla. Helsingin kaupungin on oltava hyvä työnantaja, ja palkalla pitää pystyä tulemaan toimeen Helsingissä korkeasta hintatasosta huolimatta. Kaupunki voisi tukea kriittisten alojen työntekijöiden pärjäämistä myös näille osoitetuilla työsuhdeasunnoilla. 

Helsingissä SOTE-palvelut ovat jääneet jälkeen, kun väestö on kasvanut. Lehdistä voi lukea päivittäin, miten lapset ja nuoret voivat huonosti ja miten vanhuksille ja mielenterveyspotilaille ei riitä palveluita.

Koko maassa on jo vuosia ollut pula lähihoitajista, sairaanhoitajista, varhaiskasvatuksen opettajista ja sosiaalityöntekijöistä, eivätkä koulutuspaikatkaan ole täyttyneet alojen heikon palkkauksen ja huonojen työolojen vuoksi. Helsinki on ollut myös vuosikymmeniä ylimielinen työnantaja, eli ajatuksena on ollut, että kaikki haluavat Helsinkiin töihin, ei tarvitse houkutella. Monessa ammatissa on maksettu ja maksetaan Helsingissä naapurikuntia pienempää palkkaa: mm. lääkäreille, sosiaalityöntekijöille, psykologeille, sairaanhoitajille ja palomiehille. Työ on kuitenkin täällä maakuntia raskaampaa, koska työmäärä on isompi ja työtehtävät haastavampia (metropoli-ilmiöt). Helsingissä on auki satoja SOTE-alan vakituisia työpaikkoja, mutta niitä on tällä hetkellä auki paljon myös muualla Suomessa.

Helsingin kaupunki on tiedostanut ongelman, ja kaupungin henkilöstöraportissa 2019 nimetään seuraavia keinoja alojen työvoiman turvaamiseksi: palkkauksen kilpailukyvyn kehittäminen,  työaikajoustot ja työsuhdeasunnot, työn osaamisen arvostus vs. muodollinen pätevyys. Nämä keinot ovat täysin kuitenkin riittämättömät ja auttamattomasti myöhässä, ainakaan vielä keinot eivät ole mitenkään konkretisoituneet. Palkat eivät ole nousseet, ja työsuhdeasuntojen vuokrat ovat edelleen nousseet. Esimerkiksi Helsingin kaupungin vanhusten kotihoidosta puuttuu lähes 50 % kesäsijaisista nyt toukokuun alussa.

Nyt juuri ennen vaaleja olemme saaneet lukea lehdistä miten mielenterveyspalveluita Helsingissä lisätään: Helsingin kaupunki esimerkiksi perustaa uuden lastenpsykiatrisen yksikön perhekeskuksien yhteyteen ja lisää Mieppi-pisteitä (HS 21.4.2021), ja ottaa käyttöön Terapiatakuun (HS 6.5.2021). Mitään ei kirjoiteta siitä, mistä näihin palveluihin saadaan työntekijät. Turun seudun johtavat psykiatrian asiantuntijat kirjoittivat yleisönosastokirjoituksen siitä, miten psykoterapialla yritetään paikata psykiatrisen avohoidon puutteellisia resursseja, ja miten psykiatriaan on pitkälti toistakymmentä vuotta panostettu aivan liian vähän (Satakunnan Kansa 1.5.2021). Helsingissä tilanne on sama, ellei pahempi.

Helsingin kaupungin palvelujärjelmässä on suurimpana puutteena jo vuosia ollut palveluasumisen vähyys suhteessa tarvitsijoihin. Vanhukset ja mielenterveyspotilaat joutuvat jopa vuosia jonottamaan palveluasumispaikkaa jossain heille soveltumattomassa paikassa: kotona, sairaalassa tai tilapäismajoituksissa. Eli henkilölle on tehty SAS-ehdotus (selvitys, arviointi, sijoitus) ja hänet on kyseisellä hetkellä todettu tarvitsevan tuettua asumista, mutta todellisuudessa hän pääsee jonoon ja tulee saamaan palveluasumispaikan jopa vasta parin vuoden päästä. Tätä ennen häntä tuetaan kotiin kaikin tavoin, jos hänellä on koti ja hän kykenee siellä olemaan. THL on todennut jo vuonna 2019, että mitä oikeampi määrä kunnassa on laitoshoitoa, sitä paremmin jaksavat työntekijät sekä laitoshoidossa että kotihoidossa. Näin vakavassa työvoimapulassa pitäisikin nopeasti lisätä monen tyyppistä palveluasumista. Kotihoitoon ei yksinkertaisesti riitä riittävästi osaavaa henkilökuntaa.

KASVATUKSEN JA KOULUTUKSEN TOIMIALA

Perusopetuksen laadusta ei leikata eikä lähikoulujen toimintaa saa supistaa. Opettajien työmäärä täytyy pitää kohtuullisena ja jaksaminen ja työterveys on huomioitava entistä vahvemmin. Erityisopetukseen on lisättävä riittävästi resursseja, ja inkluusion hyödyt ja haitat täytyy ottaa tarkasteltaviksi puolueettoman selvityksen avulla. Koulukiusaamiset on lähtökohtaisesti ratkaistava tuoreina ja paikan päällä. Monikielisyys ja -kulttuurisuus on otettava paremmin huomioon. Meillä ei ole varaa jättää ketään yhteiskunnan ulkopuolelle.

Varhaiskasvatuksen yksiköt ja ryhmäkoot tulisi olla riittävän pieniä, ja päiväkodit on toteutettava lähipalveluina.

Ympäristö on kytkettävä tiiviisti opetukseen, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kaventuminen voidaan tuoda esille ratkaisukeskeisesti, kestävän kehityksen kaikki osa-alueet huomioiden. Viheralueiden säästäminen koulun ja päiväkodin lähellä on tärkeää, jotta opetusta ja ulkoilua voidaan toteuttaa monipuolisesti lähiympäristössä.

Kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät rakennus-, ruokala- ja IT-toiminnan kilpailutukset täytyy järjestää niin, että kustannukset ja säästöt lasketaan realistisesti ja tarpeeksi pitkällä aikavälillä. Kilpailutusten voittajien tulee tarjota palvelunsa vastuullisesti, työntekijöiden eettinen kohtelu ja työn laatu varmistaen.

KULTTUURIN JA VAPAA-AJAN TOIMIALA

Kulttuuri

Kulttuurilla on niin keskeinen ja monitahoinen merkitys helsinkiläisten hyvinvointiin ja Helsingin veto- ja pitovoimaan, että kaupungilla ei yksinkertaisesti ole varaa lyhytnäköisiin säästöihin tällä toimialalla vaan kulttuuriin pitää panostaa lisää. Kun luovien alojen toimintaedellytyksiin panostetaan ja kulttuurista pidetään huolta, se säteilee myös ympäristöönsä. Tämä tuottaa niin henkistä kuin aineellistakin hyvinvointia, kasvua ja toimeentuloa, eli hyvää elämää lopulta ihan meille kaikille.

Kulttuuri edistää sosiaalista hyvinvointia, sillä se lisää osallisuutta, vähentää syrjäytymistä, tukee maahanmuuttajien kotoutumista ja ehkäisee yksinäisyyttä. Kulttuuri edistää terveyttä ja hyvinvointia, ja Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee tuomaan kulttuuria ja taidetta osaksi sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Kulttuuriin panostamalla voidaan siis vaikuttaa SOTE-menoihin. Kulttuuritarjonnan on oltava monipuolista, jotta jokainen löytää itseään kiinnostavia asioita, ja kulttuuria ja taidetta pitää päästä myös tekemään itse. Kulttuurin kautta saadut osallisuuden ja merkityksen kokemukset siirtävät kulutuksen painopistettä kestävämpään suuntaan, joten kulttuuri on myös ympäristökysymys.

Kulttuuri- ja tapahtuma-alalla on suuri merkitys yhteiskunnallisena kasvutekijänä. Maailman vetovoimaisimmat ja samalla elinvoimaisimmat kaupungit ovat myös luovien alojen sekä monenlaisen kiinnostavan kulttuurin keskittymiä, eikä se ole sattumaa vaan seurausta määrätietoisesta, näkemyksellisestä työstä. Helsinki tarvitsee vahvan kulttuuripoliittisen vision turvatakseen kulttuurialan tulevaisuuden – ja samalla oman kehityksensä ja vetovoimansa.

Kulttuurialojen eri muodot ovat yhteiskuntamme kaikkia osa-alueita vahvasti läpileikkaava asia, joten kulttuuripolitiikkaa on tarkasteltava kokonaisuutena.

Ympäristöliike Helsingin näkemyksen mukaan

  • Kulttuurin määrärahoja ei pidä leikata vaan lisätä. Kulttuurialan työntekijöitä ei saa unohtaa kuten korona-aikana kävi.
  • Helsingin tulee tarjota kulttuurityöntekijöille edullisia toimitiloja.
  • Elävän musiikin alan toimintaedellytykset ja työpaikat täytyy turvata. Musiikkitapahtumien tekemiseen tarvitaan tiloja ja paikkoja ja sujuvaa yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa.
  • Kulttuuri ja taide kuuluvat kaikille tulotasosta, iästä ja asuinalueesta riippumatta. Helsingin tulee järjestää kulttuuripalvelut myös monikulttuurisesti ja kielivähemmistöt huomioiden.
  • Taiteen perusopetuksella on pitkäkestoisia vaikutuksia lapsen ja nuoren identiteetin kehittymiselle. Luovien alojen opetuksen määrärahoja tulee lisätä voimakkaasti esikoulu- ja peruskouluopetuksessa.
  • Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oltava mahdollisuus harrastaa taidetta ja kulttuuria. Heillä on oikeus taiteilijan tekemään taiteeseen sekä taidetoimintaan, jota ohjaa ammattilainen.
  • Lähikirjastot tulee säilyttää. Kirjastot edustavat kestävää kehitystä ja vahvistavat lukutaitoa, osallisuuden tunnetta ja pääsyä tietoon. Kirjastojen laadukasta digiopastusta tulee kehittää edelleen ja laitteet tulee päivittää ajan tasalle.
  • Museoiden rahoitusta tulee lisätä ja kiinteistöihin liittyviä kuluja alentaa.
  • Kulttuuritoimintaa tarjoaville yhdistyksille tulee myöntää riittäviä toiminta-avustuksia.

Helsinki on Suomen pääkaupunkina myös kulttuurin pääkaupunki. Pidetään kiinni kulttuurisista arvoistamme panostamalla jatkossakin kulttuuriin!

Liikunta ja vapaa-aika

Kaupungin on taattava tasa-arvoinen mahdollisuus myös liikunnan ja urheilun harrastamiseen.  Vapaa-ajan palveluissa tulee huomioida saavutettavuus, joten kaupungin on pidettävä yllä palveluverkostoa, joka tavoittaa kaikki kaupunkilaiset. Matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on tarjottava riittävästi ja urheilun on oltava muutakin kuin kilpaurheilua. Junioriliikunnan on oltava mahdollista myös vähävaraisille. Nuorten kokoontumis- ja harrastustiloja on oltava riittävästi.