Kansainvälisesti arvostettu arkkitehtuurin Prizker-palkinto myönnettiin poikeuksellisin perustein, ei uutta säihkyvää innovatiivista arkkitehtuuria luoville, vaan arkipäiväisempää korjausrakentamista suorittaneelle ranskalaiselle arkkitehtiparille. Tämä oli ensimmäinen kerta palkinnon 46 vuotisen historian aikana kun sitä ei ole myönnetty uudisrakentamiselle vaan vanhan korjaamiselle. Perusteluissa todettiin seuraavaa: Uusien rakentamistapojen ja teknologian mahdollistamaa rakentamista perustellaan usein energiataloudellisin laskelmin ja saadaan ilmastonmuutoksen torjuntaa tukevia arvoja, mutta ei oteta huomioon että uudisrakentaminen nykyisessä täyteenrakennetussa urbaanissa ympäristössä vaatii usein entisten rakennusten ja rakennetun ympäristön purkamista. Kokonaislaskelma hiilijalanjäljestä muuttuu täysin, ja on todettu että vanhan korjaaminen on kaikinpuolin teknistaloudellisesti ja myös yhteiskunnallisesti kannattavampaa ja säästää usein hyvin toimivaa kaupunkirakennetta ja antaa mahdollisuuksia sen laadun nostamiseen. Palkinnon voittajien iskulauseeksi tuli ”välttäkää purkupalloja ja korjatkaa vanhaa”.
Miten meillä Suomessa? Helsinkiä ollaan nyt rakentamassa käsittämättömällä tiivistysohjelmalla, jokaikiseen vielä vapaana olevaan ja rakentamattomaan paikkaan sullotaan uusia rakennuksia. Puistot ja muut aktiiviset ulkoalueet ovat vaarassa, ja myös vanhaa kaupunkirakennetta ollaan purkamassa ja uudelleen rakentamassa. Vanhoja täysin asumiskelpoisia ja myös korjauskelpoisia hyvien rakennustapojen, ohjeiden ja määräysten mukaan rakennettuja alueita ollaan nyt purkamassa, koka kaupungin hillittömiä asukasmäärän kasvutavottteita ei pystytä muuten toteuttanmaan. Tätä kutsutaan ”purkavaksi saneeraukseksi” eli suoremmin ”purkavaksi rakentamiseksi”. Juuri sitä mitä Prizker palkinnon saajat ovat kritisoineet.
Toimistoni on suunnitellut onneksi tarpeeksi tiheän korttelin Meri-Rastilan tien alkupäähän ja se ei ole purkavan rakentamisen uhan alaista, mutta kadun loppupään täysin asumiskelpoiset matalammat, väljät ja viihtyisät rakennukset on kaupungin ohjeistuksen mukaisesti purettava uuden rakentamisen tieltä. Asukkaat houkutellaan tai pakotetaan muuttamaan tilalle rakennettaviin kopperotorneihin tai etäsijoittajiksi vuokramarkkinoille. Perusteluna on kauppakeskusten ja asemanseutujen tiivistäminen. Samanlaista peittelysanastoa kuin valtaisa bulevardihanke, jolla haluttiin myös perustella massiivista vapaa-alueiden rakentamista. Kaiken lisäksi kaupunki ei enää voi toteuttaa rakentamisen ohjausta perinteisen rakentamista ohjaavan lainsäädännön ja demokraattisen päätöksenteon avulla, kun alueet myydään tai ennakkovarauksina annetaan rakennusfirmoille tai sijoittajille. Tämän myllerryksen aiheuttaa yksinkertaisesti rakentajapiirien ja sijoittajien voitontavoittelu, vaikka näitä motiiveja peitellään erilaisilla ammattisanaston kliseillä. Käsittämätöntä on se että poliittinen taho, kaikki valtapuolueet tukevat tätä toimintaa. Kun me nuoret arkkitehdit pelastimme Helsingin 60-70 luvun purkuvimmalta niin nykyiset ”hipsterit” hokevat ”lisää kaupunkia kaupunkilaisille”. Tämä tulisi korvata Prizker-voittajien sanonnalla ”välttäkää purkupalloja ja korjatkaa vanhaa”.
Tapani Launis
Tekniinkan tohtori, arkkitehti ja yhdyskuntasuunnittelija. Ympäristöliike Helsingin kuntavaaliehdokas 1139
