Vihreiden Pekka Sauri kertoo Verde-lehden haastattelussa seuranneensa Ympäristöliike Helsinkiä jo vuosia.  Haastattelu on jatkoa Ympäristöliike Helsinkiä käsittelevään artikkeliin, jossa kerrotaan Ympäristöliikkeen puolueeksi rekisteröitymisestä. Sauri pohtii haastattelussa Vihreän puolueen huonon vaalituloksen syitä ja Ympäristöliikettä.

Sauri tuo esille asukkaiden tunnetilan sekä yksittäiset puut. On hienoa, että vihreän liikkeen pioneeri huomioi asukkaiden tunnesiteet lähiluontoon ja yksittäisten puiden merkityksen. Valitettavasti keskustelun ohjaaminen sinänsä tärkeisiin yksittäisiin puihin ei pelasta Helsingin viheralueita saati estä ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Myös Helsingin on kannettava vastuunsa ympäristön hälyttävästä tilasta.  

Sauri toteaa haastattelussa, että yksittäisen kohteen suojelun lisäksi on kaupungissa ajateltava kokonaisuutta. Tässä Sauri näkee ristiriidan, jota ei ole olemassa. Kaupungin kokonaisuus koostuu vain yksittäisistä kohteista – ja yksi kerrallaan näiden “yksittäisten kohteiden” tuhoaminen on vahingollista kokonaisuudelle. Tulee nähdä puut metsältä.

Ympäristöliike haluaa viedä Helsingin tulevaisuuteen ekologisena edelläkävijä kaupunkina. Kestävän kehityksen huomioivassa kaupunkisuunnittelussa kokonaisuus on kaupunki, jonka tärkeä osa muodostuu viheralueista. Niitä tarvitaan tutkimusten mukaan lämpötilojen hallinnassa, hulevesien suodatuksessa ja ihmisten elämisen helpottamisessa urbaanissa ympäristössä. Helsinkiä tulisi suunnitella huomioiden kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen jo aiheuttamat ja tulevat ongelmat, kuten ovat todenneet myös kaupunkitutkimuksen asiantuntijat. Uudessa tutkimuksessa on myös todettu tiiviin kaupunkirakenteen lisäävän asukkaiden kulutuskäyttäytymistä ja hiilipäästöjä. Tiiviissä kaupunkirakenteessa kivipinnat keräävät lämpöä ja energiankulutus kasvaa tilojen jäähdyttämisen vuoksi. Asukkaiden terveyden vaarantavat tukalat kesäkuukaudet ovatkin todellisuutta Helsingissä jo nyt. Ratkaisu onkin kuumuutta hillitsevät kaupunkirakenteen viheralueet, metsineen, niittyineen ja puistoineen – niiden suojelu ja lisääminen.

Meidän tulisikin keskustella Helsingissä voimassa olevasta yleiskaavasta sekä poliittisesta ideologiasta, jonka tavoitteena on Helsingin väkiluvun tuntuva lisääminen. Vuoden 2016 yleiskaava on Helsingissä edelleen voimassa. Kun tätä aikanaan suunniteltiin toivat ympäristöliikkeet, asukasyhdistykset sekä viranomaiset kuten ELY-keskus esille kaavassa olevia poikkeuksellisia ongelmia. Pikselimäinen, epäselvä esitystapa sekä viheralueille suunnattu rakentaminen herättivät laajaa kriittistä keskustelua, hallinto-oikeus totesikin myöhemmin kaavan olevan lainvastainen ja poisti siitä useita Helsingin pääpuolueiden hyväksymiä rakennuskohteita mm Vartiosaaresta, Keskuspuistosta, Tuomarinkylästä ja Pornaistenniemestä. Helsingin vihreät yhdessä muiden suurten puolueiden kanssa hyväksyivät yleiskaava 2016:n  väittäen sen säästävän luontoa. Tämä on todettu sittemmin virheelliseksi. Kaavan vuoksi vaarassa on jopa kolmasosa Helsingin viheralueista. Kaupungin omien kyselyjen mukaan helsinkiläisiä huolestuttaakin viheralueiden kohtalo. Nyt rakentamista on suunnitteilla useisiin Helsingin arvometsiin Vuosaaressa, Myllypurossa, Kivistössä, Honkasuolla, Riistavuoressa, Jollaksessa, Stansvikissa, Laajasalossa, Pihlajamäessä, Kumpulassa ja tässä on valitettavasti vasta osa vaaranalaisista kohteista.

Helsingin viheralueet ovat monipuolisia ja lajirunsaita, koska alueita ei ole käytetty talousmetsinä. Helsingin arvometsissä esiintyykin luonnonsuojelulailla suojeltuja lajeja, jotka talousmetsistä puuttuvat. Oikeudenkäynnit Helsingin maankäytöstä ovatkin pääosin liittyneet luonnonsuojelulain noudattamiseen. Helsingin tulisi Saurin mainitsemien asukkaiden tunnetilojen lisäksi, huomioida kaavoituksessa myös luonnonsuojelulaki sekä kaupunkisuunnittelun kokonaisuuteen kytkeytyvät kestävä kehitys ja ilmastonmuutos. Valitettavasti Helsinki ei vielä toimi näin ja siksi on syntynyt Ympäristöliike. Kyse ei ole vihreään puolueeseen kohdistuvasta protestista, vaan asukkaiden todellisesta huolesta ja halusta toimia kaupunkimme hyväksi.