Katariina Lehtikanto 1140

Toimittaja, Etelä-Haaga

Olen pitkän linjan haagalainen, asunut Etelä-Haagassa jo yli 20 vuotta. Jälkikasvunikin on syntynyt haagalaiseksi ja käynyt peruskoulunsa alueella. Olen ehdolla kuntavaaleissa Ympäristöliike Helsingin -listalta numerolla 1140.

On viimeiset hetket pelastaa tuleville sukupolvillekin Helsingin ainutlaatuisuus: viheralueet, omaleimaiset asuinalueet ja inhimillinen mittakaava. Viheralueet kuuluvat kaupunkiin, jossa kaiken ikäisten on hyvä elää.

Hyvää ja ilmastoviisasta kaupunkia ei rakenneta kompensoimalla kasvun tuhoa istuttamalla 100 000 puuta. Sitä tehdään korvamerkitsemällä ja säästämällä ne 100 000 jo olemassaolevaa puuta.

Kaupungin kasvutavoite 250 000 uudesta asukkaasta vuoteen 2050 mennessä tarkoittaa monen monta viheralueille rakennettavaa Kalasataman, Jätkäsaaren ja Postipuiston kokoista ja kaltaista aluetta, joissa luonnolle ei ole sijaa.

Kasvutavoite tarkoittaa myös jo olemassaolevien asuinalueiden täydennysrakentamista valitettavan usein niiden ominaisluonnetta kunnioittamatta. Se tarkoittaa hyvästejä vihreille ikkunanäkymille, kallioille ja henkireikänä toimiville pikkumetsiköille.

Kaupunkiluonto ei voi loputtomiin olla pelkkä rakennusmaareservi. Se pitää nähdä peruspalveluna, joka on kaikkien tasapuolisesti saavutettavissa ikään ja tulotasoon katsomatta. Sitä ei voi ulkoistaa Nuuksioon tai Sipoonkorpeen.

Hyvää kaupunkia ei synny antamalla kaupunkisuunnittelu rakennusliikkeiden ja kiinteistösijoittajien temmellyskentäksi kuten tällä valtuustokaudella on tapahtunut. Tästä yhtenä esimerkkinä ajatus rakentaa Elielinaukio täyteen.

Hyvä kaupunki pitää huolta heistä, jotka eivät osaa puhua omasta puolestaan. Loputon lasten, nuorten ja vanhusten hyvinvoinnin kustannuksella säästäminen ei ole inhimillistä ja kertaantuu ongelmina ja suurina kuluina tulevaisuudessa.

Tässä syitä, miksi olen Ympäristöliike Helsingin ehdokkaana.

Seuraavassa asioita, joita kaupunginvaltuutettuna nostaisin esiin - lista täydentyy

HSL:n toiminta aidosti asiakaslähtöiseksi

HSL:n strategiassa vuosille 2018-2021 sanotaan: Tavoittelemme erinomaista asiakaskokemusta ja nostamme asiakkaan eli sinun tarpeesi kaiken suunnittelun ja tekemisen keskiöön.

Kannatettavia tavoitteita. Valitettavasti jokainen HSL:n viime vuosien uudistus on sotinut strategiaa vastaan.

Yksityisautoilua pitää vähentää ja joukkoliikennettä lisätä. Tämän toteutumiseksi joukkoliikenteen pitää olla käyttäjälleen hinnaltaan järkevää ja reiteiltään tarkoituksenmukaista. Lipputuotteen pitää olla joustava. Asiakkaan on voitava maksaa siitä, mitä hän tarvitsee. Ei muusta.

Mitä HSL on tehnyt?

Vyöhykeuudistus oli susi – Kuntalaisia pitäisi kohdella tasapuolisesti. Vyöhykeuudistus ei sitä tee. Vaikkapa Huopalahti-Keskusta välillä joukkoliikennettä käyttävä joutuu maksamaan lipusta, jolla pääsee kauas Espoon perukoille. Se ei ole perusteltua. Vyöhykkeiden pitää olla joko kuntakohtaisia tai mieluiten matka on hinnoiteltava toteutuneen matkan pituuden perusteella.

Jopa usein kymmenien prosenttien hinnannousu

Vyöhykeuudistuksen yhteydessä HSL paitsi poisti raitiovaunulipun myös nosti 14 vuorokauden kertalipun hintaa kymmeniä prosentteja. Ennen uudistusta 14 vuorokauden lipun hinta oli Helsingin sisäisessä liikenteessä aikuiselta noin 28 euroa. Uudistus nosti hinnan AB-vyöhykkeen myötä lähelle 45 euroa. Nyt hinta on jo 47,10 euroa. Hinnannousu on järjetön.

Tällä hetkellä AB-vyöhykkeelle saa 6 vuorokauden vuorokausilipun 28 eurolla. 13 vuorokautta maksaa 56 euroa.

Hinnoittelu ei huomioi millään tavoin sitä, että moni haluaa ostaa lipun lyhyemmäksi ajaksi esimerkiksi keikka- tai pätkätyön ajaksi. Läheskään jokaiselle ole tarvetta liikkumiseen työn tai koulun ulkopuolella. Pienituloisia nykyinen hinnoittelu ei kannusta ostamaan itselleen pitkällä tähtäimellä edullista vaihtoehtoa vaan pakottaa turvautumaan suhteellisesti kalliimpaan.

Jatkuva säästötilauskaan ei ole sen houkuttelevampi. Jatkuva säästötilaus (12kk) maksaa 52,30 euroa. Koska tahansa lopetettava jatkuva tilaus 62,70 euroa. Jatkuvaa säästötilausta ei voi markkinoida edullisena sillä, että siinä saa kuukauden ”ilmaiseksi”. Moni lomailee vuodessa kuukauden, ylikin. Lomakuukauden aikana lipulle ei usein ole tarvetta. Eli asiakas maksaa ”ilmaisen kuukauden” varjolla taas jostain mitä ei tarvitse.

HSL on laskenut ainakin kertaalleen muiden paitsi AB-vyöhykkeen hintoja.

HSL myös poisti arvolipusta hintaedun. Nykyisin matka maksaa saman tekipä sen erikseen ostettavalla yksittäislipulla tai kortille ladatulla arvolla. Myöskään opiskelija ei voi arvolipulla matkustaessaan saada opiskelija-alennusta.

Ajan lataamisen joustamattomuus

HSL uudisti lipputuotteitaan niin, että asiakas ei voi ladata tarvitsemaansa aikaa. HSL määritteli asiakkaan puolesta, että asiakkaan tarve ladata aikaa on 14, 30, 60, 90, 120… 360 vuorokautta.

Jos HSL ottaisi asiakkaan tarpeen huomioon, aikaa voisi ladata kuinka monta vuorokautta tahansa 14-365 vrk:n rajoissa. Lippujärjestelmään vetoaminen ei riitä perusteluksi 14, 30, 60…. vuorokauden sanelulle. HSL:llä on tasan sellainen järjestelmä, minkä se tilaa.

10 ja 30 matkan lippu saatava takaisin

 HSL:n lipputulot putosivat rajusti epidemian myötä. Siksikin HSL:n kannattaisi  ryhtyä toimiin, joilla houkutella asiakkaita karkoittamisen sijaan. Yksi asiakasystävällinen keino olisi lanseerata 10 ja 30 matkan lipputuote, jolla jokainen matka olisi kertalippuna ostettavaa matkaa edullisempi. 10 matkan lippu voisi olla voimassa kuukauden, 30 matkan kaksi kuukautta. Lippu antaisi asiakkaalle mahdollisuuden määritellä itse, milloin lipulle on tarve ja toisi houkuttelevaa hintaetua.