Erityisryhmät hyvinvointimme tuntosarvina

Elämme runsaimman aistiärsyketulvan keskellä kuin koskaan aikaisemmin ihmis-kunnan historiassa. Aistiärsykkeiden määrä on noussut teknologian ja suurkaupunki-rakentamisen myötä lähes kaikkialla maa-ilmassa. Suomessakin suunnitellaan uusia kaupunginosia, täydennysrakentamista ja kaupunkikeskuksia, ja niistä osaan kaavaillaan tiiviitä ja korkeita asuinalueita. Ihmiselle, kau-punkitilan käyttäjälle, ne eivät sovi. Ihmisen luontainen mittakaava on paljon pienempi. Aikuisen ihmisen luontainen heimo on 200 ihmistä ja kouluikäisen lapsen ja nuoren noin 50 ihmistä. Tämän yli menevät ihmis-massat kuormittavat. Näin käy helposti isoissa kortteleissa, suurtapahtumissa ja kaupunki-keskustoissa.

”Välttäkää purkupalloja ja korjatkaa vanhaa”

Viime syksynä ryhmä kaupunkisuunnittelun ja ympäristön asiantuntijoita ja asukasaktiiveja vetosi Helsingin päättäjiin vuotuisen asuntotuotannon vähentämiseksi suunnitellusta 7 000 asunnosta. Perusteena oli se, että suuri asuntorakentamisen määrä leviää väistämättä tärkeille viheralueille ja uhkaa arvokasta kulttuuriympäristöä. Kävikin päinvastoin. Valtuusto nosti vuotuisen tavoitteen 8 000 asuntoon.

ONKO HELSINGIN PAKKO KASVAA?

Viime syksynä ryhmä kaupunkisuunnittelun ja ympäristön asiantuntijoita ja asukasaktiiveja vetosi Helsingin päättäjiin vuotuisen asuntotuotannon vähentämiseksi suunnitellusta 7 000 asunnosta. Perusteena oli se, että suuri asuntorakentamisen määrä leviää väistämättä tärkeille viheralueille ja uhkaa arvokasta kulttuuriympäristöä. Kävikin päinvastoin. Valtuusto nosti vuotuisen tavoitteen 8 000 asuntoon.