Anna Arima. Olen 35v lääkäri, äiti, intohimoinen sienestäjä ja kotipuutarhuri. Ulkoilen Keskuspuistossa päivittäin koirani sekä lasteni kanssa. Työssäni kohtaan paljon mielenterveyspotilaita ja työssä uupuneita, joille lähiluonto on korvaamatonta arjen työ -ja toimintakyvyn ylläpidossa.

Olen lähtenyt ehdokkaaksi koska koen että lähiluonnolla ja sitä tarvitsevilla ihmisillä ei ole Helsingissä ollut ääntä. Lähiluontoa tarvitsevat kaikki, mutta eritoten he, joilla ei ole mahdollisuutta mennä ’mökille’ tai lähteä Lappiin luonnon helmaan. Lähiluonnon tulee olla jokaiselle kävelyetäisyyden päässä.
Olen vuosia seurannut kuinka kaupungin erinäiset rakennushankkeet ovat tuhonneet korvaamatonta luontoa ja koen että sen on loputtava. Nykyisiä asukkaita ei kuulla riittävästi ympäristön suunnittelussa ja vaikuttaminen hankkeisiin on niin monimutkainen sekä työläs, että tavallisella asukkaalla ei ole realistisisia mahdollisuuksia vaikuttaa. Tätä vaikuttamismahdollisuutta ollaan lisäksi heikentämässä.
Haluankin edistää lähidemokratian toteutumista ja lisätä läpinäkyvyyttä poliittiseen päätöksentekoon. Luonnon monimuotoisuuden suojelun on oltava yhtälailla mukana päätöksenteossa hiilineutraliustavoitteiden kanssa.
Kaupungin nykyisiä ylimitoitettuja kasvutavoitteita on tarkasteltava uudelleen. Hiilineutraliustavoitteita on päivitettävä siten että siinä otetaan huomioon koko rakennusprosessin aiheuttamat päästöt myös kuntarajojen ulkopuolella. Luontovaikutukset on arvoitava ennen jokaista rakennushanketta (arvioitava myös vaikutus hiilinielujen vähenemiseen sekä biodiversiteetin köyhtymiseen). Rakennushankkeissa on otettava myös huomioon epäsuorat kustannukset ja haitat kun niistä päätetään. Byrokratiaa on kevennettävä ja tehtävä joustavaksi, jotta peruuttamattomat luontotuhot voidaan estää myös viime metreillä päivitetyn tiedon valossa. Eu- direktiivein suojeltuja lajeja on kunnioitettava eikä niitä tule ’poikkeusluvilla’ tuhota. Kaupungin on alettava priorisoimaan nykyisten asukkaiden hyvinvointia ja viihtyvyyttä taloudellisen kasvun edelle (mm. sote- asemien keskittäminen, koulujen ja varhaisksvatuksen ryhmäkokojen kasvattaminen).
Poliittisen päätöksenteon tulee perustua faktoihin ja tutkittuun tietoon eikä uskomuksiin ja ideologioihin. Ihmisille on annettava vaihtoehtoja ja erilaiset elämäntavat on hyväksyttävä. Toiset haluavat asua urbaanisti ja toiset luonnon helmassa. Toistaiseksi tämä on Helsingissä mahdollista ja näin tulisi jatkossakin olla. Helsinki on ihmisen kokoinen kaupunki. Ei pilata sitä ylimitoitetulla kasvulla, liialla rakentamisella ja keskittämisellä.